Kuka minä olen?

Nimeni on Ida-Susanna Pöllänen, 28-vuotias intohimoinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tuntija.

Olen jo pienestä pitäen ollut suuri sotahistorian fani ja nuorena tulikin käytyä läpi yhtä jos toista kirjallisuutta toiseen maailmansotaan liittyen. Tärkeiksi roolimalleiksi minulle nousivat Suomen omien sotien naiset - Lotat. Heidän päättäväisyys tukea rintamataisteluja herätti minussa myös tahdon palvella omaa maatani.

Aikaa kului ja suoritin yliopistotutkinto maailmalla. Tutustuin kansainväliseen politiikkaan, sen koukeroihin ja järjestelmiin, erikoistuin EU-päätöksentekoon ja ymmärsin enemmän ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä. Samalla sisällä paloi halu päästä kehittämään suomalaista asevelvollisuutta.

Ensimmäinen kosketus politiikkaan tapahtuikin nuorisopuolueen kautta. Demarinuorissa pääsin sanoittamaan kiinnostukseni asevelvollisuuden kehittämistä kohtaan puoluekokousaloitteen parissa ja lopulta huomasinkin olevani demarinuorten toinen puheenjohtaja KV-työryhmässä. Olen aktiivisesti jatkanut kv-osaamiseni laajentamista niin työelämässä kuin järjestöpuolella. Tällä hetkellä työskentelen HAUS kehittämiskeskuksella asiantuntijana.

Asepalvelus 2021 Santahaminassa herätti minut todellisuuteen. Kaikki lukemani, tutkimani ja olettamukseni kävivät toteen. Puolustussektori ei ole lämmin paikka nuorelle naiselle. Näin ei kuitenkaan voi jatkua. Kun puolustuksemme on täysin riippuvainen reserviläisistä ja tukijoukoista, myös naisten tulee kokea olevansa tärkeässä roolissa ja osana puolustussektoria. Se vaatii työtä, hikeä ja monien lasikattojen rikkomista. Tähän työhön minä olen valmis.

Meitä nuoria tarvitaan lisää ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Tulevaisuus on nyt ja me osa sitä. Miksi emme siis anna mahdollisuutta huomisen tekijöille?